30. heinäkuuta 2014

MEILLÄ ON TALO!

Viime viikolla meitä kohtasi näky, jota ehdimme jo epäillä, ettemme koskaan näkisikään. Tontilla seisoi talo! Tai no ainakin seinät, lattia ja katto. Tjohoo! 

Kun elementit oli vihdoin viimein saatu tontille asti, itse pystytys sujui varsin rivakasti. Palaset loksahtelivat paikoilleen sellaista vauhtia, että ensimmäisen pitkän päivän jälkeen oli päätalossa jo ala- ja välipohjat sekä ulko- ja väliseinät paikallaan. Toinen päivä hikoilua hellessäässä ja päätalo olikin valmis. Kolmannen päivän hommiksi jäi enää talousrakennuksen elementtien sekä päätalon ja talousrakennuksen kattojen asennus.



Jos talo näytti talolta jo ulkopuoleltakin, sisään päästyämme emme olleet uskoa silmiämme: sisäpuolelta talo näytti jo melkein valmiilta! Seiniä ja kattoa peitti uviwax-vaha, joka ainakin ensi visiitin perusteella on nappivalinta. Seinissä ja katossa odotteli myös reiät valmiina sähkömiehen ja putkimiehen visiittiä, joten toivoa sopii, että sisätyöt sujuvat yhtä vauhdilla kuin pystytys - urakoitsijan antamaan muuttopäivään kun on enää kuukausi... Vielä kun urakoitsija saisi ikkunat ja ovet tilaukseen, niin pääsisimme pressujen sijaan nauttimaan auringonsäteistä, joita ennusteiden mukaan on luvassa ensi kuussakin. 


3. heinäkuuta 2014

LATTIASTA KATTOON

 

Ensimmäiset materiaalivalinnat on nyt tehty. Lattiamateriaalin valinta oli lopulta aika helppo. Saatuamme käsiimme mallipalan Saima Lumea, emme enää voineet ajatella mitään muuta. Yksinkertaisen kaunis, iätön ja ajaton valkolakattu koivuparketti tuntui sopivan täydellisesti Villa Lyckan henkeen. Saima Lumi oli hurmannut meidät kertaheitolla!
 
Seinän värien kanssa sen sijaan painiskelimme pidempään. Jo alusta lähtien meille oli selvää, että seinät ja katto jätetään puupinnalle, kuten CLT-taloissa on mahdollista tehdä. Seinien ja katon väri sen sijaan ehti vaihtua matkan varrella kerran jos toisenkin. Aluksi olimme vahvasti peittävän tai kuultavan valkoisen puuvahan kannalla, mutta Saima Lumen rinnalla se näytti täydellisen toimimattomalta ratkaisulta. Hetken harkitsimme myös läpinäkyvää puuvahaa, mutta se toi niin vahvasti mieleen kesämökin kellastuneet mäntypaneelit, ettemme voineet ajatella sitä meidän kaupunkikotiin. Lopulta ratkaisu löytyi Osmocolorin uudesta Uniwax –puuvahasta, jossa on tavallista tehokkaampi UV-suoja ja sen vuoksi puun luonnollinen vaalea sävy säilyy paremmin. Visiitti luontokeskus Haltiaan vahvisti sen, että kuultovalkoinen (7256) Uviwax ja Saima Lumi ovat täydellinen pari. Meidän koti tulee siis samaa sävyä lattiasta kattoon ja eteisestä vaatehuoneeseen. Less is more!
 
 
 
Alempi kuva: Saimaparketti ja Osmocolor

25. kesäkuuta 2014

TYÖMAALLA TAPAHTUU - VIHDOINKIN!

Bloggailuun tuli suunnittelematon kolmen kuukauden mittainen tauko, kun urakoitsijan lupaukset eivät pitäneet, eikä hommakaan ihan pysynyt hanskassa. Tämä aihe ansaitsee oman postauksensa, joten palaamme siihen myöhemmin.

Nyt kuitenkin iloitaan siitä, että työmaalla vihdoin tapahtuu. Vivolan pojan ovat kuin ovatkin käärineet hihansa ja aloittaneet katon teon. Vähän koomiseltahan tuo katon raakile pelkkien perustusten päällä näyttää, mutta kun mielikuvitukselle antaa siivet, voi ehkä nähdä seinätkin katon ja perustusten välissä. Jotain toivoa siitä, että talo joskus valmistuukin, meillä siis taas on. Suunniteltu muuttopäivä tosin oli ja meni, kuten alla olevasta kuvasta saattaa päätellä… 


30. maaliskuuta 2014

GREAT W(B)ALLS OF FIRE


Tällä viikolla päätettävien asioiden listalla on myös takka. Tai oikeastaan hormi, koska sille sorvataan reikä valmiiksi elementtitehtaalla, mutta kun hormin paikka ja paksuus riippuu takan mallista, tarvitaan siis päätös myös takasta.
 
Takat eivät ole meidän kummankaan intohimo. Emme ole kaivanneet takkatulta nykykodissamme ja vielä vuosi sitten kuvittelimme rakentavamme talonkin ilman takkaa. Omakotiasujatuttaviemme puheet Herra V:n säestyksellä saivat meidät kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että ei se ole omakotitalo eikä mikään, jossa ei ole takkaa. Pakkasiltana takassa roihuava tuli alkoi meistäkin tuntua houkuttelevalta… Ja tässä sitä nyt ollaan – kahta takkaa ostamassa.
 

Olohuoneen takka on suunniteltu keittiön jatkeena olevalle pitkälle seinälle niin kuin yllä olevasta kuvasta voi ehkä päätellä. Hakusessa on 3-lasinen kiertoilmatakka, joka ’kävisi dialogia’ (tai ei nyt ainakaan pahasti torailisi) samalle seinälle sijoittuvan keittiön liesituulettimen kanssa. Pihasaunan yhteydessä olevaan saunatupaan on puolestaan tarkoitus ’upottaa’ pyöreän mallinen kevyttakka seinään tehtävään syvennykseen.
  
Meidän takkakisassa kolmen kärki erottui selvästi. Sparthermin, Schmidtin ja Raisin takat vaikuttivat kaikki varsin laadukkailta ja palvelu liikkeissä oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Valitsimme lopulta Raisin takat, koska ne ehkä kuitenkin sopivat kokonaisuuteen parhaiten.
 
Villa Lyckan olohuoneeseen tunnelmaa tulee luomaan kuvissa oleva RAIS 500-3 ja saunatupaa somistaa RAIS Viva 120. Vivan väriä pohdimme vielä: varma musta vai rohkea ruoste?
 
 
 
Takkojen kuvat RAIS

23. maaliskuuta 2014

SÄHKÖÄ ILMASSA

Ensimmäiset ja samalla viimeiset hetket tehdä muutoksia sähkö- ja valaistussuunnitelmiin ovat käsillä. Koska Villa Lycka rakennetaan massiivipuuelementeistä, joihin tehtaalla sorvataan valmiiksi reiät mm. valokatkaisijoille, pistorasioille ja valaisimille, joudumme yllätykseksemme jo tässä vaiheessa lyömään lukkoon suunnitelmat.
 
Homma olisi helppo, jos sohvan paikka olisi sovittu ja valaisimet valittu, mutta kun telkkari etsii vielä paikkaansa ja valaistussuunnitelma on herra V:n päässä (jos sielläkään), suunnitelmat on meille kaikkea muuta kuin pala kakkua.
 
Onneksi on blogit, joista löytyy vinkkejä myös sähkö- ja valaistussuunnitelmien tekoon. Siis suuri kiitos teille kanssabloggaajat, meidän suunnitelmissa huomioidaan ainakin seuraavat asiat:
 
- Liiketunnistimella toimivat valaisimet eteiseen, vaatehuoneisiin, WC:hen ja kodinhoitohuoneeseen sekä ulko-ovelle, varastoon, tekniseen tilaan ja autokatokseen
- Makuuhuoneen ovenpieleen katkaisimet sekä kattovalaisimille että yöpöydän valoille, jotka sammuvat myös sängyn vierestä
- Valokatkaisimet portaiden ala- ja yläpäähän
- Ulkovaloille katkaisimet talon sisälle
- Terassin alle jakorasia, josta saadaan tarvittaessa vedettyä lisää sähköä esim. pihavaloille
- Talonumerolle valaistus ulkoseinään
- Pistorasia kylppärin kaappiin sähköhammasharjalle ja ikkunoiden läheisyyteen jouluvaloille
Miltä listamme kuulostaa? Unohtuiko jotain tärkeää?
 
Kiitos ja kumarrus myös, jos keksisitte ratkaisun ongelmakohtiimme:
 
- Upotettavat kattovalaisimet. Tarkoitus on hoitaa koko alakerran valaistus kattoon upotettavilla valaisimilla, mutta tyytyäkö halogeeneihin vai satsata ledeihin? Hakusessa myös kaunis, laadukas ja sopuhintainen malli. 
 
- Makuu- ja lastenhuoneiden valaistus. Lähtökohta tuntuu olevan irtovalaisin, mutta sopivien valaisinten löytäminen ainakin nykykotiimme osoittautui niin haasteelliseksi, että ’nautimme’ neljättä vuotta ikealaisten väliaikaisvalaisimien luomasta ei-niin-viihtyisästä tunnelmasta. Onko upotettu valaisin makuuhuoneissa ihan pöhkö ratkaisu?
 
- Yövalaistus. Useampi bloggaaja suosittaa yövaloja kulkuväylille ja WC:hen, vaan miten yövalaistus kannattaisi käytännössä tehdä?
 
- Pistorasiat. Myös pistorasioita yksi ja toinen suosittelee laittamaan PALJON. Kannattaako siis niitä laitella parin metrin välein ’just in case’ vai yrittää sijoittaa ne paikkoihin, joissa niille oikeasti ajattelisi olevan käyttöä? Hakusessa on myös kaunis pistorasiamalli, joka ei ’pomppaa’ silmille esim. keittiössä, jossa pistorasioita ei voi piilottaa yläkaappien alle.
 
- Keittiön valaistus. Millainen valaistus keittiöön, kun yläkaappeja ei tule ja saareke sijoittuu (ainakin osittain) portaiden alle? Toistaiseksi meillä ei ole ainoatakaan toimivaa ideaa...
 
- KNX-järjestelmä ja himmennys. Myös himmentimet joka huoneeseen (tai ainakin melkein) ovat useamman bloggaajan suositus. KNX-järjestelmään kytkettynä himmenninpiirit ovat ilmeisesti varsin tyyris ratkaisu, joten vinkkejä edullisemmista tavoista toteuttaa tunnelmavalaistus KNX-kodissa otetaan ilomielin vastaan.
 
 
Kuva täältä

18. maaliskuuta 2014

VALMIUSASTE 14%



Maatyöt ja perustukset ovat nyt tehty. Tervetuloa elementit!

Elementtejä odotellessa käymme muiden suunnitelmien kimppuun. Täältä tullaan LVI-, sähkö- ja sisustussuunnitelmat!
 

26. helmikuuta 2014

PALJASTUKSIA VOL 4 - TEAM VILLA LYCKA OSA 1


Ilman osaavaa teamia ei olisi Villa Lyckaa. Muutamissa blogiteksteissä on jo vilahdellut yhteistyökumppaneidemme nimiä, mutta nyt astuu esiin ykköskentällinen ihan virallisestikin. Jatkoa seuraa, kun projekti etenee…
Herra V alias Heikki Viiri, arkkitehtimme ja pääsuunnittelijamme, jonka lahjakkuutta olemme projektin aikana kerran jos toisenkin hämmästelleet. Heikki ei tyydy kopioimaan jo kerran keksittyä tai siirtelemään sentillä seinää sinne tai tänne, vaan heittäytyy hommaan koko sielullaan ja haastaa meidätkin pohtimaan mahdollisuuksia, joita emme tienneet olevan olemassakaan. Kun valitsee arkkitehdin, joka inspiraation iskiessä saattaa laittaa koko pakan uusiksi, ei suunnitteluprosessi ole ehkä se kaikkein yksinkertaisin, mutta lopputulos on upea!

Hannu Salmi on Herra V:n oikea käsi, joka varmistaa, että paperit pysyvät oikeissa pinoissa ja homma muutenkin hanskassa. Kiitos Hannun 3D-mallien me maallikotkin osaamme jo kuvitella, miltä Villa Lyckassa näyttää.

Vivolan pojat ovat alusta asti olleet innolla hommassa mukana. Kun koko rakentamisurakan ulkoistaa yhdelle toimijalle, ei yhteistyökumppanin valitseminen ole ihan helppo juttu. Vivola selvitti tiukat seulamme ja tuntien tentit kunnialla selviytyen kisan voittajaksi. Vaikka uuden firman koneisto ei ihan aina pyöri täysin kitkattomasti ja väärinymmärryksiäkin sattuu, ne tärkeimmät eli tahto, tavoitteet ja työn jälki ovat kohdallaan.

 Juha, vastaava mestari, meidän ensikertalaisten tuki ja turva, on mies paikallaan. Tähän pitkänlinjan ammattilaiseen voimme luottaa kuin kallioon. 

Stora Enso ja Puumerkki mahdollistavat sen, että Villa Lyckasta tulee CLT-talo. Talomme CLT-levyt valmistetaan Stora Enson Itävallan tehtailla, mutta Puumerkki ja Miika Vainio ovat linkki pienen rakentajan ja suuren Storan välillä. Kiireinen mies takoo sataa rautaa yhtä aikaa – meidän onneksemme yksi niistä on Villa Lycka!


Suuri kiitos jo tässä vaiheessa! Tästä on hyvä jatkaa.

11. helmikuuta 2014

UNELMALATTIA?





Pari viikon sisällä pitäisi tehdä päätöksiä pintamateriaalien suhteen ja pakka on vielä pahasti levällään. Erityisen haastavaksi on osoittautunut lattia. Kaunis, kestävä ja sopuhintainen vaikuttaa mahdottomalta yhtälöltä… Muutamia vaihtoehtoja meillä kuitenkin on.  

Alunperin haaveilimme betonista. Rouheinen betonilattia yhdistettynä vaaleaan puuhun on upea yhdistelmä. Betoni myös kestää kovempaankin lapsiperheen käsittelyä, ja jos tyytyy harmaaseen ’teollisuusbetoniin’, myös kukkaro kiittää. Nyt olemme kuitenkin alkaneet empiä: onko betoni sittenkin liian raskas materiaali täyspuiseen taloon ja jo viiden vuoden päästä auttamattoman vanhanaikainen? Lisäksi kivilattia reagoi lämmön vaihteluihin hitaasti, ominaisuus, joka meille ei ole lainkaan toivottava.

Kiiltävästä epoksista on tullut betonin haastaja. Raikas valkoinen tuo avaruutta ja luo upean kontrastin pehmeälle puulle, mutta miten se kestää aikaa ja lapsiperheen arkea kellastumatta ja naarmuuntumatta? Ja ennen kaikkea, sidommeko itsemme joka iltaiseen luuttuamisoperaation, jos laitamme valkoisen lattian? ’Lämmönvaihtokyky’ epoksilla ainakin on hyvä ja hintakin ilmeisesti ihan kohtuullinen.

Näiden kahden kontrastia tarjoavan vaihtoehdon rinnalle on loppumetreillä noussut harmonisempi vaihtoehto, puulattia. Ensimmäinen ’panosta-vaihtoehtomme’ on iki-ihana Saima Lumi. Tämä design klassikko täyttää ainakin iätön ja ajaton –kriteerimme, mutta kestääkö koivuparketti lapsiperheen keittiössä lommuuntumatta? Miinusta on myös Saiman hinta (n. 100 e/m2) eli tämä vaihtoehto tietäisi (taas) budjetin ylitystä. ’Pihistä-vaihtoehtona’ on lankkuparketti lehtikuusesta. Tämän saisi hiottuna ja puu valmiina eli lattian voisi käsitellä sävy sävyyn seinän ja katon kanssa. Vähän kuitenkin arveluttaa, iskeekö puuähky tai mökkifiilis, kun kaikki on puuta lattiasta kattoon? Ja onnistuuko puulattian ja puuseinän kohtaaminen ilman listaa?

Millainen on sinun unelmalattiasi? Kokemukset kaikista yllämainituista ja muistakin varteenotettavista vaihtoehdoista ovat lämpimästi tervetulleita. 


Alkuperäiset kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

9. helmikuuta 2014

HEI ME PERUSTETAAN!



Tällä viikolla päästiin alkuun perustusten teossa. Rakennus MAN:n pojat rakentelivat alkuviikon muotteja kirpeässä pakkassäässä ja perjantaiksi sää sopivasti lauhtui ja betoniauto pääsi suunnitellusti visiitille. Jee! Viikonlopun kuivattelun jälkeen muotit puretaan ja ensi viikolla saman käsittelyn saa talousrakennus. Hei, tämähän alkaa tuntua jo ihan rakentamiselta! 

 



2. helmikuuta 2014

YLI 400 M TERÄSTÄ JA PARI PAINOKELVOTONTA SANAA


Tällä viikolla vuorossa oli paljon pohdittu ja etukäteen pelätty paalutus (aikaisempia pohdintoja voi lukea täältä). Ennen hommaa käytiin paalutuskartta vielä kertaalleen läpi perustussuunnittelijan kanssa ja keskustelujen seurauksena tippui talousrakennuksesta neljä paalua. Kiitos viraston viisaiden, päärakennukseen tuli kuitenkin vielä yksi paalu lisää invahissivarauksen alle. Itse hissiähän meille ei ole tulossa, mutta laittamalla lupapiirrustuksiin varauksen hissille, talo muuttui esteettömäksi ja rakennusoikeus kasvoi neliöllä. Joskus pienellä asialla voi olla iso merkitys…

Paalutuksesta pyysimme kolme tarjousta. Kahden ensimmäisen tarjoajan välinen ero oli marginaalinen, enimmilläänkin vain muutama satanen. Kolmas tarjosi hommaa 10% edellisiä edullisemmin ja kun lisäksi muutamat blogit kertoi Kankareen pojista hyvää, oli valintamme selvä.
Itse paalutus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Kun maaperätutkimus oli lupaillut 7-12 m paaluja, yhtä paalua lukuun ottamatta maahan upposi terästä 11-13 metriä ennen kallion kilahdusta. Tähän olimme sentään henkisesti varautuneet. Sen sijaan se, että paalutus voi mennä pieleen, tuli meille täytenä yllätyksenä. Osa paaluista meni nimittäin niin pahasti kieroon, että suunniteltujen 33 paalun lisäksi maahan täytyi lyödä 3 lisäpaalua. Kaikista suurin yllätys meille oli kuitenkin se, että paaluttaja ja urakoitsijamme palkkaama perustussuunnittelija sopivat lisäpaaluista keskenään ilman, että kukaan olisi vaivautunut kertomaan meille työn tilaajille ja laskun maksajille asiasta yhtään mitään.

Vähän jäi epäselväksi, käviko meillä tässä hommassa huono tuuri vai onko tämä vaan pelin henki… Selvää kuitenkin on, että Villa Lyckan alle upposi kaikkiaan 434,85 metriä terästä ja yli 14 000 euroa. P¤”#)%e! Aurinkoisesta säästä huolimatta paalutuspäivästä tuli siis rakennusprojektimme ensimmäinen – ja toivottavasti viimeinen – musta päivä. Hyvästi Artek, tervetuloa Ikea!
 
 

21. tammikuuta 2014

VRUMM VRUMM SANOI KAIVURI


Hurraa! Villa Lyckan rakentaminen on vihdoin alkanut ihan konkreettisestikin. Eilen tontille saapui kaivuri, jota iso O on odottanut yhtä hartaasti kuin joulupukkia.

Kun iltapäivällä ehdimme itse paikan päälle, oli homma jo täydessä vauhdissa. Talousrakennuksen kohdalla odotteli iso kuoppa ja aurinkoisen kirpeässä pakkassäässä homma näytti sujuvan sen verran rivakasti, että tänään on tontilla todennäköisesti jo toinenkin kuoppa. Mikäs siis tässä rakentaessa, jos kaikki sujuu tulevaisuudessakin 'kuin Strömsössä'!

18. tammikuuta 2014

36 PAALUA - HAULIKOLLA AMPUEN VAI TARKKAAN HARKITEN?

 


Jo tonttia valitessa aavistelimme, että edessä olisi paalutushommia. Maaperätutkimuksesta saimme vahvistusta epäilyksillemme: ’kairaukset ovat päättyneet 5-12 m syvyyteen…’. Paalutuskoneelle olisi siis käyttöä! Ennen konetta tarvitaan kuitenkin paalutuskartta, joka kilahti sähköpostiimme muutama päivä sitten. Samassa yhteydessä tuli urakoitsijan hankkima paalutustarjous. Villa Lyckan kokonaisurakasta paalutus pudotettiin pois, koska sen sisällyttäminen urakkaan olisi kasvattanut loppusummaa melkoisesti. Ajattelimme siis kantaa itse paalutuksen liittyvät riskit ja näin toivoaksemme säästää useamman tuhatlappusen.

Kuten yllä oleva kuva kertoo, suunnitteilla on 36 paalua, 21 päärakennukseen ja 15 talousrakennukseen. Kun paalujen keskipituus on 10 m hujakoilla ja RR90 paalujen hinta hipoo 35 euroa metriltä, on rahteineen ym. kuluneineen odotettavissa liki 15 000 euron lasku. Ou-nou! Ampuuko perustussuunnittelijamme nyt tykillä kärpästä vai onko tämä se osa talonrakennusta, jossa ei todellakaan kannata pihistellä? Kuinka monta paalua teidän kanssaraksaajien ’perustalo’ on vaatinut? Ja millaisia metrihintoja olette paaluistanne pulittaneet? Ajatus siitä, että useampi tuhat euroa uppoaa kuoppaan ’varmistelun varmisteluun’ ei ole kovin kiehtova, mieluummin sijoittaisimme nuo vaivalla säästetyt eurot johonkin näkyvämpään.

11. tammikuuta 2014

KOETALON ALOITUSKOKOUS


Tästä se nyt alkaa – ihan virallisestikin! Aloituskokous pidettiin nimittäin eilen. Paikalle oli saapunut rakennuttajan lisäksi kaupungin rakennusinsinööri, pääsuunnittelijamme herra V ja valvojamme herra R. Ensin patsasteltiin hetki tontilla ja sen jälkeen jatkettiin kokousta läheisellä huoltoasemalla.

Meidän tontti näytti tällä hetkellä toimivan lähinnä naapurin varastona, joten siinä ei ollut paljon katseltavaa. Vähän vilkaisimme talon korkoa suhteessa tiehen ja naapuritaloon ja sitten jatkoimme matkaa. Matkalla kaupungin rakennusinsinööri tosin kommentoi naapurikorttelissa tihkusateessa tapahtuvaa vesikaton asennusta ’Veikkaanpa, että siellä on kipsilevyt kastuneet. Ei siis näin!’

Kokouksessa rakennusinsinööri osoittautui lupsakan asialliseksi mieheksi, jolla oli selvät visiot siitä, miten homma hoidetaan. Me olimme tehneet ’kotiläksymme’ – kiitos loistavan valvojamme herra R:n – ja vakuutimme insinöörin siitä, että vastuuhenkilöt ovat päteviä ja muutenkin homma on kutakuinkin hanskassa. Pelisäännöt olivat siis selvät ja saimme luvan aloittaa koetalon rakentamisen. 

Niin, Villa Lyckasta tulee siis koetalo. Koetalo, koska emme hypänneet talotehtaan kelkkaan emmekä lähteneet pitkän tavaran tielle, vaan päädyimme rakentamaan talon CLT:stä eli ristiinlaminoidusta puusta. Mitä koetalon rakentaminen sitten käytännössä tarkoittaa, ei ole meille vielä ihan selvää. Ainakin jonkinlaisia raportointivelvoitteita on jo asetettu. Ihan helpoksi ei siis ole tehty tietä sille, joka haluaa valtavirrasta poiketa, mutta eiköhän me tästä koetalosta kunnialla selvitä!

 
Ps. Me Helsingissä odottelemme edelleen sitä ensilunta, joten rakennuslupamme ehti kuin ehtikin ennen sitä. Sen sijaan kaivurikuski ennen joulupukkia jäi haaveeksi. Ensi viikolla sekin kuitenkin ehkä saapuu…