26. helmikuuta 2014

PALJASTUKSIA VOL 4 - TEAM VILLA LYCKA OSA 1


Ilman osaavaa teamia ei olisi Villa Lyckaa. Muutamissa blogiteksteissä on jo vilahdellut yhteistyökumppaneidemme nimiä, mutta nyt astuu esiin ykköskentällinen ihan virallisestikin. Jatkoa seuraa, kun projekti etenee…
Herra V alias Heikki Viiri, arkkitehtimme ja pääsuunnittelijamme, jonka lahjakkuutta olemme projektin aikana kerran jos toisenkin hämmästelleet. Heikki ei tyydy kopioimaan jo kerran keksittyä tai siirtelemään sentillä seinää sinne tai tänne, vaan heittäytyy hommaan koko sielullaan ja haastaa meidätkin pohtimaan mahdollisuuksia, joita emme tienneet olevan olemassakaan. Kun valitsee arkkitehdin, joka inspiraation iskiessä saattaa laittaa koko pakan uusiksi, ei suunnitteluprosessi ole ehkä se kaikkein yksinkertaisin, mutta lopputulos on upea!

Hannu Salmi on Herra V:n oikea käsi, joka varmistaa, että paperit pysyvät oikeissa pinoissa ja homma muutenkin hanskassa. Kiitos Hannun 3D-mallien me maallikotkin osaamme jo kuvitella, miltä Villa Lyckassa näyttää.

Vivolan pojat ovat alusta asti olleet innolla hommassa mukana. Kun koko rakentamisurakan ulkoistaa yhdelle toimijalle, ei yhteistyökumppanin valitseminen ole ihan helppo juttu. Vivola selvitti tiukat seulamme ja tuntien tentit kunnialla selviytyen kisan voittajaksi. Vaikka uuden firman koneisto ei ihan aina pyöri täysin kitkattomasti ja väärinymmärryksiäkin sattuu, ne tärkeimmät eli tahto, tavoitteet ja työn jälki ovat kohdallaan.

 Juha, vastaava mestari, meidän ensikertalaisten tuki ja turva, on mies paikallaan. Tähän pitkänlinjan ammattilaiseen voimme luottaa kuin kallioon. 

Stora Enso ja Puumerkki mahdollistavat sen, että Villa Lyckasta tulee CLT-talo. Talomme CLT-levyt valmistetaan Stora Enson Itävallan tehtailla, mutta Puumerkki ja Miika Vainio ovat linkki pienen rakentajan ja suuren Storan välillä. Kiireinen mies takoo sataa rautaa yhtä aikaa – meidän onneksemme yksi niistä on Villa Lycka!


Suuri kiitos jo tässä vaiheessa! Tästä on hyvä jatkaa.

11. helmikuuta 2014

UNELMALATTIA?





Pari viikon sisällä pitäisi tehdä päätöksiä pintamateriaalien suhteen ja pakka on vielä pahasti levällään. Erityisen haastavaksi on osoittautunut lattia. Kaunis, kestävä ja sopuhintainen vaikuttaa mahdottomalta yhtälöltä… Muutamia vaihtoehtoja meillä kuitenkin on.  

Alunperin haaveilimme betonista. Rouheinen betonilattia yhdistettynä vaaleaan puuhun on upea yhdistelmä. Betoni myös kestää kovempaankin lapsiperheen käsittelyä, ja jos tyytyy harmaaseen ’teollisuusbetoniin’, myös kukkaro kiittää. Nyt olemme kuitenkin alkaneet empiä: onko betoni sittenkin liian raskas materiaali täyspuiseen taloon ja jo viiden vuoden päästä auttamattoman vanhanaikainen? Lisäksi kivilattia reagoi lämmön vaihteluihin hitaasti, ominaisuus, joka meille ei ole lainkaan toivottava.

Kiiltävästä epoksista on tullut betonin haastaja. Raikas valkoinen tuo avaruutta ja luo upean kontrastin pehmeälle puulle, mutta miten se kestää aikaa ja lapsiperheen arkea kellastumatta ja naarmuuntumatta? Ja ennen kaikkea, sidommeko itsemme joka iltaiseen luuttuamisoperaation, jos laitamme valkoisen lattian? ’Lämmönvaihtokyky’ epoksilla ainakin on hyvä ja hintakin ilmeisesti ihan kohtuullinen.

Näiden kahden kontrastia tarjoavan vaihtoehdon rinnalle on loppumetreillä noussut harmonisempi vaihtoehto, puulattia. Ensimmäinen ’panosta-vaihtoehtomme’ on iki-ihana Saima Lumi. Tämä design klassikko täyttää ainakin iätön ja ajaton –kriteerimme, mutta kestääkö koivuparketti lapsiperheen keittiössä lommuuntumatta? Miinusta on myös Saiman hinta (n. 100 e/m2) eli tämä vaihtoehto tietäisi (taas) budjetin ylitystä. ’Pihistä-vaihtoehtona’ on lankkuparketti lehtikuusesta. Tämän saisi hiottuna ja puu valmiina eli lattian voisi käsitellä sävy sävyyn seinän ja katon kanssa. Vähän kuitenkin arveluttaa, iskeekö puuähky tai mökkifiilis, kun kaikki on puuta lattiasta kattoon? Ja onnistuuko puulattian ja puuseinän kohtaaminen ilman listaa?

Millainen on sinun unelmalattiasi? Kokemukset kaikista yllämainituista ja muistakin varteenotettavista vaihtoehdoista ovat lämpimästi tervetulleita. 


Alkuperäiset kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

9. helmikuuta 2014

HEI ME PERUSTETAAN!



Tällä viikolla päästiin alkuun perustusten teossa. Rakennus MAN:n pojat rakentelivat alkuviikon muotteja kirpeässä pakkassäässä ja perjantaiksi sää sopivasti lauhtui ja betoniauto pääsi suunnitellusti visiitille. Jee! Viikonlopun kuivattelun jälkeen muotit puretaan ja ensi viikolla saman käsittelyn saa talousrakennus. Hei, tämähän alkaa tuntua jo ihan rakentamiselta! 

 



2. helmikuuta 2014

YLI 400 M TERÄSTÄ JA PARI PAINOKELVOTONTA SANAA


Tällä viikolla vuorossa oli paljon pohdittu ja etukäteen pelätty paalutus (aikaisempia pohdintoja voi lukea täältä). Ennen hommaa käytiin paalutuskartta vielä kertaalleen läpi perustussuunnittelijan kanssa ja keskustelujen seurauksena tippui talousrakennuksesta neljä paalua. Kiitos viraston viisaiden, päärakennukseen tuli kuitenkin vielä yksi paalu lisää invahissivarauksen alle. Itse hissiähän meille ei ole tulossa, mutta laittamalla lupapiirrustuksiin varauksen hissille, talo muuttui esteettömäksi ja rakennusoikeus kasvoi neliöllä. Joskus pienellä asialla voi olla iso merkitys…

Paalutuksesta pyysimme kolme tarjousta. Kahden ensimmäisen tarjoajan välinen ero oli marginaalinen, enimmilläänkin vain muutama satanen. Kolmas tarjosi hommaa 10% edellisiä edullisemmin ja kun lisäksi muutamat blogit kertoi Kankareen pojista hyvää, oli valintamme selvä.
Itse paalutus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Kun maaperätutkimus oli lupaillut 7-12 m paaluja, yhtä paalua lukuun ottamatta maahan upposi terästä 11-13 metriä ennen kallion kilahdusta. Tähän olimme sentään henkisesti varautuneet. Sen sijaan se, että paalutus voi mennä pieleen, tuli meille täytenä yllätyksenä. Osa paaluista meni nimittäin niin pahasti kieroon, että suunniteltujen 33 paalun lisäksi maahan täytyi lyödä 3 lisäpaalua. Kaikista suurin yllätys meille oli kuitenkin se, että paaluttaja ja urakoitsijamme palkkaama perustussuunnittelija sopivat lisäpaaluista keskenään ilman, että kukaan olisi vaivautunut kertomaan meille työn tilaajille ja laskun maksajille asiasta yhtään mitään.

Vähän jäi epäselväksi, käviko meillä tässä hommassa huono tuuri vai onko tämä vaan pelin henki… Selvää kuitenkin on, että Villa Lyckan alle upposi kaikkiaan 434,85 metriä terästä ja yli 14 000 euroa. P¤”#)%e! Aurinkoisesta säästä huolimatta paalutuspäivästä tuli siis rakennusprojektimme ensimmäinen – ja toivottavasti viimeinen – musta päivä. Hyvästi Artek, tervetuloa Ikea!