Lomat on nyt lomailtu ja arkeen – vai pitäisikö sanoa rakennuttajan arkeen – tömähdetty oikein kunnolla. Olemme keskittäneet kaiken lomalla keräämämme tarmon prioriteettimme numero yksi, rakennuslupaan, joka on osoittautunut ’helpommin sanottu, kuin tehty’ -yhtälöksi.
Lupa laitettiin vireille jo kesälomien kynnyksellä, mutta
sen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista. Useampikin uusi kasvo on astunut remmiin ja joku pudonnutkin kelkasta. Rakennusmateriaali on vaihtunut pitkästä
tavarasta CLT:ksi (massiivipuuksi) ja sisäseiniä on siirrelty useampaankin otteeseen.
Nyt jokaisen viivan pitäisi kuitenkin olla omalla paikallaan ja kaiken muunkin
tip-top. Kaiken paitsi värin, joka jossain käänteessä, meidän huomaamatta, pääsi
muuttumaan tumman ruskeasta tumman punaiseksi. No, sen vaihtaminen pitäisi olla
helppo juttu, tai ainakin näin pääsuunnittelijamme vakuuttaa. Mennään siis
punaisella ja toivotaan, että se jossain vaiheessa saadaan muutettu ruskeaksi.
Ja kun ei muuten olisi tarpeeksi touhua, on kaupunki pyytänyt päivitettyjä versioita naapurin kuulemispapereista ja yhteisjärjestelysopimuksista. Aloituslupahakemuksiakin toimitimme ainakin kaksin kappalein ennen kuin kelpasi. Ja juuri kun luulimme kaiken olevan kunnossa, kaupunki ilmoitti, ettei päärakennesuunnittelijamme olekaan tarpeeksi pätevä. Ou jee! Mies, joka on kelvannut monelle muulle kunnalle ei kelpaa Helsingissä. Nyt ei ole aikaa rähinöintiin, joten uutta (vai pitäisikö sanoa kerran käytettyä) miestä vaan kehiin. Nyt kuitenkin toivomme ja uskomme, että koko paketti on kasassa. Peukut pystyyn, että meidän lupa ehtii ennen ensi lunta!
Ja kun ei muuten olisi tarpeeksi touhua, on kaupunki pyytänyt päivitettyjä versioita naapurin kuulemispapereista ja yhteisjärjestelysopimuksista. Aloituslupahakemuksiakin toimitimme ainakin kaksin kappalein ennen kuin kelpasi. Ja juuri kun luulimme kaiken olevan kunnossa, kaupunki ilmoitti, ettei päärakennesuunnittelijamme olekaan tarpeeksi pätevä. Ou jee! Mies, joka on kelvannut monelle muulle kunnalle ei kelpaa Helsingissä. Nyt ei ole aikaa rähinöintiin, joten uutta (vai pitäisikö sanoa kerran käytettyä) miestä vaan kehiin. Nyt kuitenkin toivomme ja uskomme, että koko paketti on kasassa. Peukut pystyyn, että meidän lupa ehtii ennen ensi lunta!
Ps. Jotain konkreettistakin tapahtuu: meistä tuli tänään virallisesti kaupungin vuokralaisia seuraavaksi 80 vuodeksi. Skål! Saas nähdä kuinka ketterästi kipuamme portaita 100-vuotiaina? Ai mutta, onhan meillä invahissivaraus. Herra V se osaa ajatella kaikkea!!