Lomat on nyt lomailtu ja arkeen – vai pitäisikö sanoa rakennuttajan arkeen – tömähdetty oikein kunnolla. Olemme keskittäneet kaiken lomalla keräämämme tarmon prioriteettimme numero yksi, rakennuslupaan, joka on osoittautunut ’helpommin sanottu, kuin tehty’ -yhtälöksi.
Lupa laitettiin vireille jo kesälomien kynnyksellä, mutta
sen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista. Useampikin uusi kasvo on astunut remmiin ja joku pudonnutkin kelkasta. Rakennusmateriaali on vaihtunut pitkästä
tavarasta CLT:ksi (massiivipuuksi) ja sisäseiniä on siirrelty useampaankin otteeseen.
Nyt jokaisen viivan pitäisi kuitenkin olla omalla paikallaan ja kaiken muunkin
tip-top. Kaiken paitsi värin, joka jossain käänteessä, meidän huomaamatta, pääsi
muuttumaan tumman ruskeasta tumman punaiseksi. No, sen vaihtaminen pitäisi olla
helppo juttu, tai ainakin näin pääsuunnittelijamme vakuuttaa. Mennään siis
punaisella ja toivotaan, että se jossain vaiheessa saadaan muutettu ruskeaksi.
Ja kun ei muuten olisi tarpeeksi touhua, on kaupunki pyytänyt päivitettyjä versioita naapurin kuulemispapereista ja yhteisjärjestelysopimuksista. Aloituslupahakemuksiakin toimitimme ainakin kaksin kappalein ennen kuin kelpasi. Ja juuri kun luulimme kaiken olevan kunnossa, kaupunki ilmoitti, ettei päärakennesuunnittelijamme olekaan tarpeeksi pätevä. Ou jee! Mies, joka on kelvannut monelle muulle kunnalle ei kelpaa Helsingissä. Nyt ei ole aikaa rähinöintiin, joten uutta (vai pitäisikö sanoa kerran käytettyä) miestä vaan kehiin. Nyt kuitenkin toivomme ja uskomme, että koko paketti on kasassa. Peukut pystyyn, että meidän lupa ehtii ennen ensi lunta!
Ja kun ei muuten olisi tarpeeksi touhua, on kaupunki pyytänyt päivitettyjä versioita naapurin kuulemispapereista ja yhteisjärjestelysopimuksista. Aloituslupahakemuksiakin toimitimme ainakin kaksin kappalein ennen kuin kelpasi. Ja juuri kun luulimme kaiken olevan kunnossa, kaupunki ilmoitti, ettei päärakennesuunnittelijamme olekaan tarpeeksi pätevä. Ou jee! Mies, joka on kelvannut monelle muulle kunnalle ei kelpaa Helsingissä. Nyt ei ole aikaa rähinöintiin, joten uutta (vai pitäisikö sanoa kerran käytettyä) miestä vaan kehiin. Nyt kuitenkin toivomme ja uskomme, että koko paketti on kasassa. Peukut pystyyn, että meidän lupa ehtii ennen ensi lunta!
Ps. Jotain konkreettistakin tapahtuu: meistä tuli tänään virallisesti kaupungin vuokralaisia seuraavaksi 80 vuodeksi. Skål! Saas nähdä kuinka ketterästi kipuamme portaita 100-vuotiaina? Ai mutta, onhan meillä invahissivaraus. Herra V se osaa ajatella kaikkea!!
Moi! Uusi lukija ilmoittautuu :) Meillä on "vain" remonttiprojekti, mutta remonttiblogeja en ole oikeastaan löytänyt ollenkaan, joten seuraan raksablogeja inspiraatiota silmällä pitäen. Onnea vuokrasopimuksesta!
VastaaPoistaKiitos! Remonttiblogeihin en minäkään ole juuri törmäillyt, mutta kiva kuitenkin, kun eksyit tänne. Kävin vastavuoroilulla ja jään ehdottomasti kuulolle. Upeita kuvia pullollaan teidän blogi!!
PoistaKiva kun kävit vierailulla ja kiitos kauniista sanoista :)
PoistaJa toinenkin uusi lukija ilmoittautuu! Meidän raksalla alkoi tapahtumaan pari viikkoa sitten. Tänään oli jo sokkelit paikoillaan. Nopsasti asiat alkaa sitten tapahtumaan kun alkaa. Onnea projektiin. Jään seurailemaan teidän taivalta!
VastaaPoistaHauskaa, tervetuloa! Voi miten lohdullista kuulla, että asiat voivat joskus rullata vauhdillakin. Tuntuu, että tällä hetkellä etanakin etenee kovempaa, kun meidän raksaprojekti.
PoistaKyllä kuulostaa tutulta tuo kaupungin kanssa asiointi… May the force be with you :)
VastaaPoistaKiitos kaunis! Vertaistuki on ihan parasta. Ehkä tästä paperisodasta vielä voittajina selvitään...
PoistaUusi blogisi seuraaja ja tuleva naapuri ilmoittautuu edellisten jatkoksi! Onnittelut vuokrasopimuksesta - kyllä ne asiat siitä lähtevät rullaamaan, yksi kerrallaan! Tosin asiat, jotka liittyvät kaupungin byrokratiaan etenevät tuskallisen hitaasti. Me jätimme hakemuksen panttikirjoja varten joskus heinäkuussa (?) ja kun marraskuussa kerroimme, että hakemus olisi kiireellinen, saimme paperit vihdoin loppukuusta postilaatikkoon...
VastaaPoistaRakentaminen on onneksi edennyt jouhevasti siitä asti, kun kaivuri ensimmäisen kerran tuli tontille. Toivoa on siis! :)
Kiva, kun löysit tiesi tänne ja tervetuloa mukaan! Kävin vastavierailulla ja toteamassa, että teidän talo alkaa jo näyttää ihan talolta. Wow! Täytyy toivoa, että meilläkin rakentaminen sujuisi vähän vähemmän tahmeasti kuin tämä paperinpyöritys. Kuullaan!
Poista