PALJASTUKSIA VOL 3 - LEIJUVAT PORTAAT

Meille on tulossa portaat. Suorat portaat, ei piiloon kulman taakse, vaan keskelle taloa, paraatipaikalle. Tämä ei nyt ole mikään varsinainen yllätys, kun yläkertaankin pitää jotenkin päästä. Se, millaiset portaat ovat tulossa, on sitä vastoin vielä vähän yllätys meillekin. Herra V:llä sen sijaan tuntuu olevan tästäkin asiasta jo selvä visio. Tai pikemminkin visiot, sillä vaihtoehtoja on kaksi.

Herra V:n puheista ja käsivaraisista piirroksista olemme antaneet itsemme ymmärtää, että vaihtoehto yksi voisi olla jotain sellaista, kun yllä olevassa kuvassa. Suorat CLT:stä (massiivipuusta) valmistetut ’umpiportaat’, joiden seinämät kiinnitettäisiin kattoon. Koko porrasrakennelma siis ikään kuin leijuisi ilmassa.

Rimaporras-vaihtoehdossa umpinaiset seinämät vaihtuisivat kattoon ja porrasaskelmiin kiinnittyviin rimoihin. Nämäkin portaat siis leijailisivat ilmassa ja muistuttaisivat ainakin vähän alla olevaa kuvaa. Tosin sillä erotuksella, että meillä portaat tulevat keskelle alakertaa ja sen vuoksi rimojakin olisi molemmilla puolilla portaita.

Kun lähdimme tähän rakennusprojektiin, meillä on mielikuva ilmavista suorista portaista, joissa olisi paljon lasia. Matkan varrella on tullut todettua, ettei kaksi pientä tahmatassua ja paljon lasipintaa ole kovin toimiva ratkaisu, ainakaan perheessä, jossa siivouspäivä ei ole joka päivä. Oletamme puun olevan toimivampi materiaali ja muutenkin sen sopivan paremmin talon henkeen, mutta onko nämä vaihtoehdot jo liian villejä vai juuri sopivan rohkeita? Mitä mieltä olet? Kumman valitsisit?

Jos muuten tiedät paikan, jossa tällaisia portaita pääsee livenä kokeilemaan, kerrothan!


Kuva umpiportaista täältä ja rimaportaista täältä

HANAA!

Kun pähkinä ei ota ratketakseen, suuntasimme vaihteeksi ajatukset johonkin muuhun ja katsastimme läheisen rautakaupan hanavalikoimat. Hankintalistallamme on kuusi hanaa, joiden täytyy tietysti olla toimivia, mutta ehdottomasti myös kauniita. Hakusessa on jotain yksinkertaista, tyylikästä ja ajatonta. Hiukan särmää, mutta ei liian kummallista. Pikemminkin kulmikasta kuin pyöreää. 

Kriteerimme täyttäviä hanoja ei sitten kovin montaa lähikaupasta löytynytkään. Hansgrohen muotokieli viehätti meitä eniten. Ihastuimme etenkin seinään kiinnittyviin malleihin, jotka olimme bonganneet jo Villa Luova–blogissa, mutta yllätykseksemme näitä ei löytynyt  kaupan hyllystä. Myyjän mukaan ’tällaisia hanoja ei Suomessa oikein harrasteta’. Meitä jäi kyllä todella ihmetyttämään, miksei? Meidän silmään nämä kun olivat niin paljon kauniimpia kuin perusorakset. 

Kylpyhuonehanoista suosikeiksemme valikoituivat Uno2 ja Bouroullec (kuva yllä), molemmat siis Hansgrohen hanoja Axor-mallistosta. Valinta kriteerinä oli vain ja ainoastaan ulkonäkö, joten jos jollain on näistä hanoista käytännön kokemusta, otamme sen suurella kiitollisuudella vastaan. Erityisellä ilolla tervehdimme kokemuksia siitä, miten tämä hana pelittää lapsiperheessä.

Keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen olisi tarjolla joko Citterio M tai Metris. Näitäkään emme päässeet livenä testaamaan, joten ainoa kriteeri oli jälleen ulkonäkö. Vähän jäimme miettimään, miten tuo Citterion tiskipöytään kiinnittyvä ’kahva’ ihan oikeassa elämässä toimii. Meille ei myöskään selvinnyt se, saako tähän astianpesukoneliitäntää vai ei. Metrikstä on saatavana irrotettavalla ’suuttimella’, jonka tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta meillä ei ole mitään kokemusta.

Ilomielin otamme siis vastaan kokemuksia ja kommentteja. Ja jos meiltä on jäänyt joku loistava hanamalli huomaamatta, kerrothan. Vinkit hyvistä ostopaikoista ovat myös enemmän kuin tervetulleita!

Kuvat: Hansgrohe

PALJASTUKSIA VOL 2 - TALON VÄRI

 

Kuten jo aikaisemmin on tullut todettua, tonttimme sijaitsee alueella, jossa kaupungit viisaat ovat tehneet monta päätöstä puolestamme. Ennen kuin edes olimme kuulleet koko tonttiarpajaisista, talomme väri oli lyöty lukkoon. Me rakentaisimme lämpimän punaisen, keltaisen tai ruskean sävyisen talon.

Ok! Kuuliaisina kansalaisina teemme siis näin ja vilkutamme haikeat hyvästit hohtavan valkoiselle rappaukselle ja hiilenmustalle laudoitukselle.
 

Mutta miten valita väri, kun yksikään annetuista ei paistattele suosiossamme? Yksi taktiikka olisi ollut odottaa naapureiden valintoja ja ottaa se väri, joka jää jäljelle – nuo viisaat kun ovat päättäneet myös sen, ettei viereisten talojen sovi olla samanvärisiä. Me päädyimme kuitenkin katsastamaan muutaman korttelin, joille oli hiljattain rakennettu vähän vastaavanlaisia ’vuokratonttitaloja’ ja lopulta valinta on äärimmäisen helppo. Villa Lyckasta tulisi ruskea. Tarkemmin sanoen talon väri on NCS S 7020-Y60R. Siis jotain maitosuklaan ja tumman suklaan väliltä :) Tosin vielä valinnallemme tarvitaan kaupungin lupakäsittelijän hyväksyntä. Toivotaan parasta!

HIGHLIGHTEJA HABITARESTA

AARNIOn kennelistä voisi löytyä Puppyllemme seuraa, mutta tuplakuplan, A:n ikuisen ihastuksen, muhkeat muodot eivät taida mahtua Villa Lyckaankaan.

Pari viikkoa sitten kävimme hakemassa lisäpuhtia Habitare-messuilta. Meille Habitare näyttäytyi melkoisena sekametelisoppana, jossa valmistalopakettien ja tusinatuotteiden rinnalla esiteltiin designklassikoita ja huonekalujen prototyyppejä. Me saimme kuitenkin sen, jota haimme: lisäkipinää rakennusprojektiin. 

Tähän asti olemme keskittäneet kaiken liikenevän tarmomme kuopan kaivamisen ja täyttämisen sekä seinien pystytyksen ajattelemiseen. Sille, mitä seinien sisään laitetaan emme ole uhranneet ajatustakaan (jos nyt pohjapiirrosta ei lasketa). Habitaren innostamana aloimme ensi kertaa miettiä, millaisen takkatulen loimussa haluaisimme lämmitellä ja millaiselle kiukaalle olisi mukava heitellä löylyjä. Tässä siis muutama meitä sykähdyttänyt makupala messuilta. Ehkä näistä joku nähdään vielä Villa Lyckassakin. 

Aina yhtä ihana ARTEK. Tervetuloa meille!

Tuttu ja turvallinen ORAS vai rohkean kulmikas STENBERG?

PUUSTELLIn uutuus ’takeaway keittiö’, jonka voi muutossa pakata mukaansa. Kantavana ajatuksena on myös ollut pienentää hiilijalanjälkeä ja tarjota näin vihreämpi keittiövaihtoehto. 

Kummassahan saisi paremmat vauhdit Sara KOKOn ’O:ssa’vain EAMESissa?

 

IKIKIUAS päihittää ainakin ulkonäössä perushelot, mutta entäs ne löylyt?

HOXTERin niukka- ja tiukkalinjainen kaunotar voisi hyvinkin löytyä tiensä Villa Lyckaan.