26. elokuuta 2013

ARKKITEHTIÄ METSÄSTÄN, TAHDON LÖYTÄÄ LOISTAVAN


Meillä oli siis pala savipeltoa, enää puuttui talo. Tai suunnitelma. Tai edes ajatusta siitä, miten suunnitelman saisi aikaiseksi.

Olimme selanneet valtavat määrät talotehtaiden toinen toistaan hienompia esitteitä, mutta sitä ’oikeaa’ ei vain tuntunut tulevan vastaan. Ja jos vaikka joku malli sytyttikin, pian totesimme, ettei kyseistä mallia saisi sovitettua tontillemme, ei sitten millään. Toiveikkaina kävimme myös katsastamassa muutaman talotehtaiden Helsinki-mallitalon, mutta palasimme kotiin entistä varmempina siitä, että me halusimme jotain muuta. Jotain muuta kun olohuoneen, jossa normaali sohva valtaisi siitä puolet tai valtavan kaakelivalikoiman, kivat kaakelit seinässä eivät paljon meidän mieltä lämmittäisi siinä vaiheessa, jos seinä tulikin väärään paikkaan…


Ajatus arkkitehdin palkkaamisesta kypsyi meidän molempien mielessä lopulta aika nopeasti. Mutta mistä löytää arkkitehti, jos tuttavapiiristä ei sen alan edustajaa löydy eikä kaveripiireissä ole hiljattain arkkitehdin piirtämää taloa rakentaneita? Jostain saimme käsiimme SAFA:n kirjan, johon eräänä talvisena sunnuntaina lasten nukkuessa päiväunia uppouduimme. Kirjan ja nettisurffailun perusteella päädyimme lähettämään parin rivin mittaisen sähköpostiviestin 15 arkkitehdille, joiden suunnittelemat talot vaikuttivat kaikkein kiinnostavimmilta. Ensimmäinen arkkitehti vastasi viestiimme jo parin minuutin kuluttua ja 13 muuta parin päivän sisällä. Vain yhdestä toimistosta emme koskaan kuulleet mitään.


Suureksi yllätykseksemme – tai oikeastaan kauhuksemme – meillä oli siis 14 arkkitehtiä, jotka kaikki olivat periaatteessa kiinnostuneita hankkeestamme. Miten siis näistä valita se meille sopivin, kun kaikkien tapaaminen ei mitenkään olisi mahdollista eikä edes järkevää? Erinäisten sähköpostiviestien ja puhelinkeskusteluiden jälkeen päädyimme tapaamaan 6 ehdokasta. Tästä joukosta kaksi ehdokasta – meidän tuurilla ne kalleimmat – erottui selvästi ja valinta heidän välillä oli tosi vaikea. Me päädyimme herra V:hen, siihen kaikkein kalleimpaan. Mutta miksi, siitä kerromme toisessa postauksessa.
 
Nyt meillä on siis tontti ja arkkitehti . Ja paukkunut budjetti. Täytyy vaan toivoa, että herra V osaa piirtää meille hienoja huokeita kulmia. Hyvin suunniteltu on paljon säästetty – kai?
 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti