Useimmilla rakennusprojektiin ryhtyvillä tuntuu olevan talomalli valmiiksi valittuna tai ainakin hyvin selvä visio siitä, kuinka monta neliötä lastenhuoneisiin tarvitaan, millaisella liedellä halutaan kokata ja minkä muotoisilla lauteilla saa parhaat löylyt. Meillä ei. Kun olimme jouluun asti olleet ’me ei sitten koskaan rakenneta’ –perhe, emme olleet rakennelleet mielessämme unelmien taloa. Meillä oli siis tontti, arkkitehti, unelmia lähinnä lottovoiton varalle ja se valkoinen A4, jolle piti yksien päikkäreiden aikaan saada muotoiltua se, millaisen talon haluamme. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että emme aio rakentaa sitä kuuluisaa kolmatta taloa, jossa asutaan loppuelämä. Osoittautuipa tämä seikkailu kuinka jännäksi tahansa, aiomme tehdä tämän matkan vain kerran!
Konkreettiset toiveemme talosta oli tiivistettävissä pariin ranskalaiseen viivaan. Halusimme 3 makkaria, työhuoneen, pari vessaa, saunan sekä olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön, jotka olisivat yhtenäistä tilaa. Lisäksi toiveissa oli, että keittiöön mahtuisi kokkaamaan useampi kuin yksi ilman jatkuvaa törmäilyvaaraa, eteinen ei menisi tukkoon taaperosta, joka yrittää itse laittaa kenkiä jalkaan ja että pyykkivuoren voisi yllätysvieraiden tullen (tai muuten vaan) piilottaa jonkun oven taakse.
Jos vaikka konkreettisia toiveita talolle oli vain muutamia, tiesimme tarkalleen, mitä emme haluaisi. Emme haluaisi ainoatakaan listaa emmekä karmia. Nykyisessä kodissamme oli myös aivan liian monta kulmaa, joten kaikki ei-aivan-välttämättömät kulmat tulisi karsia pois. Myös uuden kodin fiilis oli meille alusta asti aivan selvä; halusimme avaran, valoisan ja pelkistetyn, jopa minimalistisen talon. Jos vieraat kuvaisivat kotiamme sanoilla moderni, ajaton ja eleetön, tietäisimme onnistuneemme.
Sanojemme vakuudeksi kasasimme kuvakollaasin ja lähdimme tapaamaan herra V:tä, valitsemaamme arkkitehtiä. Onnistuisiko hän piirtelemään meille toiveidemme talon vai osoittautuisiko se mahdottomaksi tehtäväksi, kun neliöitä olisi käytettävissä vain 180 ja nekin kahteen kerrokseen jaettuina?
Elettiin maaliskuun alkua 2013. Ensimmäiset kevätauringon säteet lämmittivät jo nenänpäätä ja aloimme tuntea orastavaa pienet rakentajat me –fiilistä.
Kuvat: Tham & Videgård (House K), BernadBader (.EMA House) ja Avantoarkkitehdit (Four Cornered Villa)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti