MAATA NÄKYVISSÄ

Joulupyhien alla kolahti postilaatikkoomme lahja kaupungilta. Kirjeessä luki kaikessa lyhykäisyydessään, että olimme päässeet Helsingin kaupungin tonttiarvonnassa sijalle 27. Jaossa oli reilut 100 tonttia eli olimme siis voittaneet tontin! Olimme niin häkeltyneitä tästä yllättävästä joululahjasta, että hautasimme kirjeen lehtipinojen alle ja keskityimme kuusen koristeluun.

 

Kun kinkut ja laatikot oli syöty, ’me ei sitten koskaan rakenneta’ –pariskunnan oli pakko ryhtyä tosissaan pohtimaan ’mitä me nyt tehdään’. Päätimme ainakin katsastaa jaossa olevat tontit, tällainen tilaisuus kun ei meidän arpaonnellamme taatusti toistuisi.
 

Kaksi aluetta vaikutti selvästi muita kiinnostavimmilta: Maunula ja Puistola. Puistolan tontit sijaitsivat rauhallisella, kauniilla paikalla puiston reunassa ja näimme jo lapsien rakentelevan majoja lähimetsän puihin. Puistola olisi kuitenkin tiennyt työmatkojen monimutkaistumista ja uusia päiväkotikuvioita. Maunula sen sijaan tarjoaisi helpotusta arkirumbaamme, vaikka tonttien sijaintia, keskellä peltoa, Tuusulanväylän kainalossa ei mitenkään voi kuvata idylliseksi. Alueen valinta oli kuitenkin lopulta aika selvä ja lähdimme ensisijaisesti tavoittelemaan tonttia Maunulasta.
 

Vaikka alue oli nyt valittu, valintaurakka ei ollut vielä edes puolivälissä: tontit piti laittaa vielä paremmuusjärjestykseen. Elettiin pahinta sydäntalvea ja paksu lumipeite peitti koko aluetta. Tarvoimme umpihangessa lapsia pulkassa vetäen. Kuulostelimme liikenteen ääniä ja yritimme kuvitella, mitä lumen alta voisi paljastua, millaiselta seutu parin vuoden kuluttua voisi näyttää tai missä edes kulkisi tonttien 9 ja 10 raja. Mission impossible - kuten yllä oleva kuva todistaa! Yhtä paljon sai irti katselemalla alueen kaavaa ja kaupungin laatimia ohjeita.
 

Tutkiskelimme papereita ja puntaroimme toiveitamme. Meidän vinkkelistä katsottuna tarjolla oli kahdenlaisia tontteja: 150m2 rakennusoikeutta, länsipihalla ja todennäköisesti lyhyillä paaluilla tai vaihtoehtoisesti 180m2 rakennusoikeutta, eteläpihalla ja pitkillä paaluilla. Me halusimme valoa, tilaa ja avaruutta, joten päädyimme jälkimmäiseen.

 

Ja sen myös saimme! Pieni postimerkinkokoinen pala vetistä savipeltoa, mutta se on meidän!!