TALOA TUNNELISSA

Olemme varovaisen toiveikkaita, että meille on myönnetty rakennuslupa. Tai ainakin se on leimaa vaille valmis. Edellisen postauksemme jälkeen tuli vielä yksi mutka matkaan (taas meni rakennesuunnittelija vaihtoon), mutta nyt saimme lupakäsittelijältä viestin, että paperit ovat ’lupaputkessa’. Helpotuksen huokaus ja suuri hymy. Ehkä me sittenkin päästään joskus rakentamaan! Täytyy vaan toivoa, ettei itse rakentaminen ole yhtä tahmeaa ja puuduttavaa (tai vielä pahempaa) kuin tämä paperisota.

 

Tositoimiin pääsemistä odotellessa, teimme itsenäisyyspäivän alla pikku E:n ja ison O:n kanssa kävelyretken sille palaselle Helsinkiä, joka nyt ihan virallisestikin on vuokrattu meille seuraavaksi 80 vuodeksi. Siellähän se savipeltosemme paistatteli horisontissa pilkottavan talviauringon valossa ihan yhtä neitseellisessä tilassa kuin ennenkin (ei lupaa, ei tupaa…). Viereisillä tonteilla oli sitä vastoin tapahtunut paljonkin. Meidän kujan ensimmäinen talo oli noussut harjakorkeuteen ja viisi muutakin taloa (useimmat muuten keltaisia) oli päässyt vaiheeseen, jossa talo alkaa jo näyttää talolta. Jokunen kaivurikin oli hommissa, joten ainakin puolet naapurustosta päässee kantelemaan muuttolaatikot sisään ensi vuoden aikana. Elämme toivossa, että mekin kuulumme tuohon puolikkaaseen ja ensi kesänä tunnelissa pilkottaa myös Villa Lycka.