Saimme lupakäsittelijältä A4:sen verran kommentteja suunnitelmiimme. Näyttäisi siltä, että emme joudu tekemään suuria kompromisseja, vaan selviämme pikku viilauksilla…
Yksi kommentti koskee tontille
istutettavia puita. Herra V:n piirtämät puupylpyrät eivät lupakäsittelijälle riitä,
vaan kaivataan listaa lajeista. Ei kovin helppo eikä mieluinen homma meille,
joilla multapeukalo on keskellä kämmentä. Vaikka kovasti haluaisimme nähdä
itsemme viherpeukaloina, kotimme todistaa toista. Pihan perennoista ovat etanat
pitäneet huolta ja viimeinenkin viherkasvimme kuukahti kesän kynnyksellä. Sanomattakin
on siis selvää, että haluamme helppohoitoisia puita. Suomenlahden kallioita kaikki
lapsuuden kesät katsellut N haaveilee männystä, A taas ikivanhasta tammesta, sellaisesta,
joita näkee vanhojen kartanoiden englantilaistyylisissä puistoissa.
Ja kaupungin viisaatkin ovat sanansa sanoneet – ainakin yhden puun on oltava suureksi
kasvavaa lajiketta. Niin, ja se maaperä. Siis savista suomaata, jolla tällä
hetkellä kasvaa vain keltaista heinää, eikä ainoatakaan puuta. Any ideas?
Mitähän muuten
tapahtuu, jos emme onnistu kasvattamaan puuta suureksi. Saammekohan kirjallisen
huomautuksen kehnoista puutarhurin taidoistamme vai lähettääkö kaupunki Staran
pojat lannoituspuuhiin?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti